Leikkipaikka: Motoristen taitojen tärkeä harjoittaja
Päiväkoti-iässä lapset tutustuvat omaan kehoonsa, miettivät, mitä kaikkea he voivat tehdä, ja harjoittelevat tullakseen paremmiksi kaikessa. Siksi on tärkeää, että päiväkodin leikkipaikka on suunniteltu tukemaan tätä kehitystä ja vahvistamaan lasten motorisia perustaitoja. Päiväkodin leikkipaikan tulisi olla täynnä elementtejä, joiden avulla lapset voivat kehittää ja harjoittaa seuraavia kolmea aistia:
1) Tuntoaisti
2) Vestibulaarinen aisti
3) Kinesteettinen aisti
Fyysiseen aktiivisuuteen keskittyminen ja siitä keskusteleminen tulee tarpeelliseksi vasta, kun lapsi tulee kouluikään, jolloin monet lapset menettävät intuitiivisen liikunnan ilon.
Samalla leikkipuiston tulisi olla paikka, jossa lapsi voi harjoitella erilaisia sosiaalisia taitoja ja leikkiä ikätovereidensa kanssa sekä suurissa että pienissä ryhmissä. On myös tärkeää perustaa leikkipaikalle pieniä turvapaikkoja, joihin lapsi voi piiloutua ja olla hetken aikaa yksin.
Lyhyt katsaus kolmeen tärkeään aistiin
1) Tuntoaisti
Taktiiliaistissa, jota kutsutaan myös tuntoaistiksi, on kyse aistimuksista, jotka saadaan ihon kosketuksen kautta. Tämän aistin stimuloiminen edellyttää, että lasta kutsutaan koskettamaan ja kokeilemaan erilaisia materiaaleja ja pintoja, jolloin hänen kehonsa saa kokemuksia erilaisista pinnoista ja materiaaleista. Hyvin pienet lapset tutkivat asioita "maistelemalla" niitä, kun taas esikoulu- ja päiväkotilapset käyttävät yhä enemmän sormiaan.
Aistin harjoittamista voidaan parantaa klassisten vesi- ja hiekkaleikkien avulla. On kuitenkin tärkeää varmistaa, että leikkipaikalla on paljon erilaisia materiaaleja ja pintoja. Eläinten tai kasvien hoitaminen, hahmojen veistäminen ja muotoilu, ruoanlaitto tai hyönteisten kerääminen hyönteishotelleja varten ovat vain joitakin esimerkkejä erityisistä toiminnoista, jotka stimuloivat tuntoaistia.
Katso esimerkkinä referenssihankkeemme Ulvedalsskolen.
2) Vestibulaarinen aisti
Vestibulaariaistia kutsutaan myös tasapainoaistiksi. Tämä aisti ohjaa tasapainoaistiamme ja kehon tuntemusta suhteessa painovoimaan. Vestibulaarinen aisti sijaitsee korvan sisällä, minkä vuoksi tämän aistin vahvistaminen vaatii pään liikuttamista eri asentoihin. Vestibulaarinen aistimme kertoo aivoillemme, missä olemme tietyssä tilassa, liikummeko vai seisommeko paikallamme, kuinka nopeasti liikumme ja mihin suuntaan.
Lapsen vestibulaarista aistia voidaan vahvistaa pyörimällä, keinumalla, juoksemalla tai ajamalla polkupyörällä/leluskootterilla. Vestibulaarista aistia vahvistaa myös vuorottelu hyvin aktiivisen ja paikallaan istumisen välillä, sillä näin harjoitellaan sitä, kuinka nopeasti pyörimisestä tai keinumisesta aiheutuva huimaus hellittää. Myös istumapaikat ovat siis tärkeitä tämän aistin vahvistamiseksi.
Esimerkkejä tasapainoaistin harjoittelusta ovat keinuminen, liukuminen, hyppiminen, pyöriminen ja tasapainoilu.
3) Kinesteettinen aisti
Kinesteettistä aistia kutsutaan myös sijaintiaistiksi. Se viestittää aivoille, missä nivelet ja lihakset sijaitsevat. Lapsi saa kokemusta kehonsa sijoittamisesta suhteessa ympäröivään tilaan sekä lihasten taivuttamisesta, venyttämisestä, jännittämisestä ja rentouttamisesta.
Esimerkkejä kinesteettisen aistin harjoittelusta ovat kiipeily kiipeilyverkossa, köysin varassa kävely, trampoliinilla hyppiminen tai pallopelien pelaaminen. Leikkivälineistä tähän luokkaan kuuluvat riippumatot, jooga- ja rentoutuslaudat, keinut, trampoliinit, karusellit ja kiipeilylaitteet.
Katso lisää esimerkkejä Frajaskolenin referenssikohteesta.
