Koulun pihalle sopivat leikkiarvot
Keho on lapsen väline maailman tuntemiseen. Onko pinta kuuma vai kylmä? Vai kenties kova vai pehmeä? Kun lapsi liikkuu esteiden läpi tai seisoo jonossa köysiradalla, pystyykö hän odottamaan, kunnes on hänen vuoronsa? Leikkipaikkaa suunniteltaessa ja rakennettaessa on tärkeää ottaa huomioon maisema ja paikallinen arkkitehtuuri, mutta kohderyhmä ja leikkiarvot ovat vähintään yhtä tärkeitä. Pyrimme lisäämään ulkotiloihimme aina mahdollisimman paljon leikkiarvoja.
Leikkiarvot koulun pihalla
Tasapainoilu:
Leikkivälineet: Esteet ovat yksi monista leikkivälineistä, jotka ovat loistava lisä koulun pihalle. Sekä esikoululaiset että alakoululaiset nauttivat tasapainoiluhaasteesta, joka stimuloi tasapaino- ja asentoaistia sekä ristikoordinaatiota. Kuten kiipeily ja keinuminen, tasapainoilu auttaa myös parantamaan lapsen kuntoa.
Keinuminen:
Keinuminen antaa lapsille rytmitajua ja ajoitusta ja auttaa hienosäätämään tasapainokykyä. Keinuminen on erityisen suosittua leikkiä esikouluiässä, ja se luo lapsille riemastuttavan vapauden tunteen.
Pyöriminen:
Karusellit ja keinut (jotka pyörivät) tukevat vestibulaarista kehitystä.
Alas/läpi:
Varsinkin esikouluiässä tunnelit ja muut vastaavalla tavalla "suljetut" leikkivälineet ovat hauskoja, ja ne tarjoavat mahdollisuuksia piiloleikkeihin. Tällaiset leikkivälineet auttavat kehittämään tilatietoisuutta (proprioseptiikkaa).
Ylös ja yli:
Jotkut lapset rakastavat korkeutta, toiset taas pelkäävät sitä. Koulun piha on turvallinen ympäristö, jossa lapset voivat vähitellen oppia menettämään korkeanpaikankammonsa.
Tornit, vuoret ja kiipeilyverkot sekä tasohyppelyradat maastossa ovat leikkivälineitä ja ympäristön elementtejä, joita voidaan käyttää proprioseptiivisen aistimuksen (tilatuntemuksen) vahvistamiseen.
Jo 30-40 asteen kallistus riittää luomaan halutun liikkeen.
Korkealle:
Huipulle kiipeäminen voi olla pelottavaa, mutta tällöin lapsi oppii tuntemaan omat rajansa. Mitä ympäristöltä vaaditaan, jotta lapsi voi voittaa pelon tunteen?
Tämä leikkiarvo opettaa lapselle myös riskien käsittelyä.
Istuminen:
Paikka, jossa voi hengailla, on tärkeä lapsille myöhemmällä kouluiässä.
Se on paikka, jossa voi seurustella, tehdä läksyjä tai vain rentoutua. Ulkokalusteet ovat tärkeitä tälle oppilasryhmälle.
Opettajat voivat myös käyttää ulkokalusteita oppitunnin siirtämiseksi ulos.
Kiikkuminen:
Kiikkua voi istuen tai seisten, kahdestaan tai useamman kanssa yhdessä.
Keikkuminen sopii erityisesti varhaiskouluikäisille, sillä se kehittää lasten voimaa ja dynamiikkaa ja parantaa lihasvoimaa eli kinesteettistä aistimusta (lihasten/nivelten tuntemus). Jos työnnän jalkojani todella kovaa maata vasten, mitä tapahtuu toisessa päässä? Koulujen jousikeinut on tarkoitettu monesti useille käyttäjille (toisin kuin päiväkotien jousikeinut), ja ne ovat siten sosiaalinen leikkiväline, jonka käyttö edellyttää hyviä yhteistyötaitoja.
Liukuminen:
Lapset kokevat nopeuden jännittäväksi, ja se myös kutittaa vatsan pohjasta. Liukuminen on useimmiten pakotettua siten, että kerran aloitettua liukua ei voi enää lopettaa; lapsen on jatkettava liukumista alaspäin. Tuntuuko se vaaralliselta vai hauskalta? Jotkut lapset rohkaistuvat ja haluavat kokeilla liukumista myös erilaisilla tavoin.
Hyppely:
Hyppely on hauskaa esikoulu- ja kouluikäisille lapsille. Esimerkiksi trampoliinilla hyppiminen vahvistaa aistimotorisia taitoja toistuvien liikkeiden avulla, jotka lopulta "tarttuvat", aivan kuten polkupyörällä ajamisen oppiminen. Hyppelyyn tarkoitetut leikkivälineet tarjoavat mahdollisuuden harjoitella turvallista liikkumista ja kehonhallintaa, mikä lisää itsetuntoa ja itseluottamusta.
Kiipeily:
Kun lapsi kiipeilee, hän vahvistaa ristikoordinaatiotaan ja aivopuoliskojen välistä yhteyttä. Tämä edistää lapsen lukuvalmiuksia.
Tuntoaisti:
Tuntoaisti aktivoituu, kun kosketetaan esineitä, esimerkiksi tunnustellaan hiekkaa käsillä. Tai haistetaan kukkien tuoksu kevätpäivänä. Tuntoaisti on tärkeä pienimmille lapsille, esim. päiväkotilapsille, tai erityisherkille lapsille.
